Katson sitä.
Pyörähtelen.
Päästän hiukset auki.
Hymyilen.
Pyörähtelen lisää.
Katson sitä taas.
Se on kuin prinsessa,
hillitty mutta kaunis,
värikäs,
mutta ei räikeä.
Sydämeni laulaa sille,
laulaa kovaa,
laulaa kovemmin.
Lopulta sanon...
"Minä otan tämän mekon".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti