Päivän runo ((:

Anteeks muuten äskösen postauksen kaikista kirjotusvirheistä ja hunoista kappalejaoista! Toivottavasti saitte kuitenki selvää, mitä selitin :)) Ja tässä runo. Voitte varmaan arvata, mistä se kertoo :))

Astun

eteenpäin,

suoraan

lavalle.

Sydämeni

lyö niin

kovaa.

Liian

kovaa.

Valot häikäisevät

silmiäni.

Tunnen

kihelmöinnin

jaloissani,

käsissäni,

mahassani.

Ihmisiä on

niin

paljon.

He taputtavat.

Musiikki

alkaa

soida.

En tiedä,

pystynkö siihen,

esiintymään.

Tanssimaan.

Kevyesti,

kuin höyhen,

notkeasti,

kuin spagetti,

hymy korvissa asti,

kuin

lentoemännillä.

Lähden kuitenkin

liikkeelle.

Tanssin,

tanssin,

tanssin.

Kun musiikki

loppuu,

en  halua

lähteä lavalta

pois.

Tunnen,

kuin olisin tähti,

tähti,

joka saisi

loistaa vain

kerran vuodessa.

Tunsin,

että minä

olen

nyt se

tähti.

Niin

olinkin.

Olin tähti

ja

loistin

juuri

silloin,

juuri siinä

paikassa,

juuri siten.

Olin tähti.