keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Heart full of pain

Moii!

Niiku otsikkoki kertoo, ni on ollu kyllä harvinaisen huno päivä. Itseasiassa jo eilis illasta lähtien. Ku jotenki mulle tulee kokoajan lisää koulujuttuja, ja sitten ku on tehny ne, ni sitten tulee tuplasti lisää niitä ja tota on jatkunu mulla jo pitkään, ja must alkaa tuntuu jo silt, et mikään ei enää riitä. Ja sitten ku olin täksi päiväks tehny sellasen terveystiedon oppimispäiväkirjan 1kk tunneista, ku se kuulu palauttaa tänään, niin sitten opettaja vaan sano, että tänkin päivän tunnista pitää vielä kirjottaa sellanen! Eli olin tulostanu iha turhaa sen jo eilen, ja raatnu kokoäivän sen etee, ku nyt joudun kumminkin tekee sitä tänää joku 2sivuu lisää... Joten pikkasen ärsytttää!

Sitten vielä se, kun meidän luokan pojat on nii tosi ärsyttäviä! Ku ne pitää itteensä jotenkin tyttöjä korkeemalla paikalla, eikä kunnioita tyttöjä yhtään! Ja kun ne on jotenki niin säälittävii, japuhuu niin alistavasti ylipäätään naisista! Sitten ne vielä kuvittelee, että on jotenki kaikkien tyttöjen jotai unelmii... Tai siis ne on jotenki sellasia sovinisti sikoja! Nyt jos ihan suoraan sanon... Onneks kaikki koulun pojat ei oo samanlaisii!

On vielä yks juttu, minkä takii oon ollu aina surullinen. Ku oon tutustunu yhteen ihmiseen täs viimeaikoina ja se on tullu mulle sillain tärkeeks. Ja oon ollu aika ilonen sen ansiosta, kun se on jutellu mulle paljon ja ollu silleen kiltti. Nyt kumminki täs ihan viikon aikana must on tuntunu siltä, että se ei enää välitä musta silleen, vaan yhestä toisesta, mua enemmän. Ja sitten, ku oon aika iloinen ja nauravainen usein, enkä ehkä nii fiksu ku toivois ja muutenki sellanen omanlainen vähä ehkä outo persoona, niin mietin, että johtuuks se musta. Se ei olis nimittäin ainoo ihminen, kenet olisin karkottanu vaa omalla ittelläni pois mun luota... Niin jotenki mietin taas, että mikä mussa on vikana, ja mikä siinä toisessa niin paljon mua parempaa. Ja sit, et mitä mun olis pitäny tehdä toisin, tai oliks mun jutut vaan niin hunoja, vai mikä siinä sit on... Se on ehkä se asia, minkä takii oon ehk eniten murtunu. Täs viel vähän kuvii mun tunnelmistä tänää:

itkettäny on tänää moneen otteeseen...
haluisin olla vaan yksin...


en mä mikään kejju oo, mut yhtä poissaoleva ja surullinen, kun toi ollä oleva...

-Ansku






2 kommenttia:

  1. VOI Ansku älä oo surullinen :(
    Harmi kummiski et tunnet tollee,mut sä oot just hyvä omana ittenäs ja sun ei pidä muutta ittestäs mitään,koska oot ihana juuri noin ku oot nytki <3

    VastaaPoista
  2. En oo enää onneks nii surullinen, kun oli tanssi ja se piristi vähän :) Mut kiitos kuitenkin! <33 Ihanaa, ku jaksat kommentoida näit mun postauksii ja kiitos tuesta!! <3

    VastaaPoista