Auringonlasku

Tuulee.

Aurinko laskee.

Katselen yksin kaunista auringonlaskua

Taivas on täynnä purppuran erivärejä.

Kauniisti ne valaisevat valtavan kaikkeuden, joka yllämme leijuu.

Järvi on tyyni ja kaikki uskomattoman lumoavat värit valloittavat veden allani.

Kevyt, lämmin, ihana tuulenhenkäys sivelee kasvojani.

Ajattelen sinua. 

Kun lämmin, ihana ja taianomainen tuuli tuo mukanaan pienen siemenen, joka on sydämen muotoinen, leviää hymy kasvoilleni. 

Otan sen varovaisesti pienellä hipaisulla sormeni päähän; katson hetken, suljen silmäni ja puhallan sen, kuin höyhenen salaperäiseen ja nyt vaaleanpunaisena säkenöivään järveen. 

Puhalsin sydämen muotoisen siemenen veteen, mutta ennen sitä toivoin.

Toivoin halauksia, 

toivoin katseita...

toivoin sinua.

Ehkä vielä jonain aamuna, päivänä, iltana saan vieressäsi istua,

olla

ja rakastaa.

Näin toivoin ja katselen taas maisemaa niin lumoavaa ja sut sydämeeni suljen.

-Ansku-