Poem

Olit unelmani,

valoni,

 olit prinssini.

Olit.

Nyt joudun mä nousemaan

aamuun uuteen sydän tyhjillään.

Mulla ei enää sinua ole,

ja

sydämessäni tuo aukko valtava ammottaa.

Olit kaikkeni,

pelastajani,

rakkauteni.

Olit.

Tekisin mä mitä vain, jotta

saisin mä tuon suudelman niin hellän vielä tuntea,

halauksen niin lämpimän saada,

syvälle kauniisiin silmiisi katsoa.

Ei,

kaikki

se on

ohi.

Nyt vain aukko tuo sydämessäni mollottaa,

ammottaa,

kolottaa

tyhjyyttään.

Susta joudun iäksi luopumaan,

sun elämästä katoamaan,

sydämestä tuon kaiken repimään.

Tuska.

-Ansku-