Ei se väärin oo...

Heipss!

En oikee nyt tiiä, mitä sanoisin tällasen tauon jälkee... :D Oon pyytäny joka kerta anteeks postaustaukoo, joten niin pyydän nytki :D 

En oo kirjotellu nii pitkää aikaa, etten tiiä mist alottais, ja juttuu on nii paljo, et niist sais romaanin, joten ehkä sanon vaa, että kaikkee ihanaa, hauskaa, mullistavaa ja sulosta on tapahtunu näiden kuluneiden 2viikon aikana :D

Valitettavasti mulla ei oo vielkää kuvia, mut huomenna, kun nään Saraa ja Joonasta, ni ehkä muistan jotai kuvii räpsii :)))

Mut vaikkei kuvii oo, ni runoi löytyy niidenki puolesta, joten laitanpa yhen niistä nyt tänne:)

Olin eksyksissä,

pimeässä, 

olin kadotuksen tiellä,

olin hukassa.

En erottanut mä oikeaa väärästä,

huonoa paremmasta,

tärkeää turhasta.

Itseäni en mä enää tuntenut,

ei mun silmissäni se elämä enää tuikkinut,

olin mitätön.

Kun mä sut tapasin,

niin sydämeni,

sieluni,

silmäni,

koko kehoni

heräsi taas eloon.

Herätit mut tuosta 

koomasta kamalasta,

muutit pimeän valoisaksi,

kuun auringoksi.

Sait mut tajuamaan elämän ihanuuden,

kauneuden

ja

kirkkauden.

Sait mut heräämään taas henkiin,

puhalsit muhun uutta voimaa,

pelastit mut.

-Ansku-