torstai 11. heinäkuuta 2013

Tappava ikävä

Aina kun avaan silmäni,
toivon näkeväni sinut.

Kun katson lukemattomia tähtiä taivaalla,
mietin katsotko sinäkin niitä.

Ikäväni on tappava,
mutta ajatteletkohan sinä minua.

Voitkohan ikinä ymmärtää,
minkälaisen palon sytytit sisälleni?

Voitko ikinä uskoa,
kuinka paljon minuun nyt sattuu?

Luulin, että elin sinua varten.
Luulin, että sinä elit minua varten.

Luulin, että olemme ikuisia.

Sisimpääni sattuu,
sieluni itkee.

Olit minulle niin paljon.

Nyt yksin nousen uuteen aamuun,
yhä uiden rakkauden tyhjässä meressä etsien sinua.

-Ansku


keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Uni

Katsoimme toisiamme.
Tunteet kuumenivat,
sydämemme palvoivat.

Suudelma oli niin kiihkeä,
se oli täynnä rakkauden paloa,
se oli täynnä sinua ja minua,
meitä.

Parasta lopettaa.
Parasta hiljentää.

Voi näitä tunteita.
Ne lentelevät, syöksyilevät ympäri huonetta
luoden värejä,
luoden liekkejä,
luoden rakkautta.

Tämä on aitoa,
tämä on totta,
tämä on sitä, mitä koko elämäni olen odottanut.

Sinä olet elämäni rakkaus,
sinä olet elämäni kaikkeus,
olen sinun.

En pysty, en halua hiljentää.
Haluan rakkauteni näyttää,
haluan sydämeni avata,
haluan sinut.

-Ansku



maanantai 1. heinäkuuta 2013

Yksipuolinen rakkaus

Satuin löytämään yhden aika vanhan runon, kun kaivelin papereita, toivottavasti pidätte! :)

Niin palavasti tunnen, olen rakastumassa.
Tiedän, että olen rakastumassa.
Miksi tämä silti on niin vaikeaa?
Voin pysäyttää haaveeni sinusta,
mutta sydäntäni en voi estää.
Yritän vain unohtaa ja hyväksyä.
Tunne sydämessä on turha ja olen toivoton.
Niin paljon kaipaan, niin paljon välitän.
Vaikka sydämeen sattuu, on minun unohdettava.
Sulkea sydän ja niellä kyyneleet.
Vain olla ja unohtaa.

-Ansku

torstai 27. kesäkuuta 2013

Rakkautta, rakkautta.

Saat hymyn huulilleni.
Sykkeeni kiihtyy vain ajatuksesta sinusta.

Oi komea, niin komea.

En voi tunteitani hallita,
puna kimpoaa poskilleni.

Sinulle joka ilta lentosuukon lähetän,
sydämeeni sinut suljen.

Ajatukseni ovat sinusta veistetyt,
sydämeni tietää vain sinun nimesi.

Rakkaus, rakkaus.

Olet ihanuutta, olet rakkautta, olet kaikkea, olet minun.

-Ansku

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Lemmensairaus

Rakkautta, rakkautta, rakkautta.
Jotkut puhuvat rakkaudesta sairautena.
Niin kuin flunssana tai nuhana.
Mahakipuna, syöpänä.

Miksi, oi miksi?

Tunnetila tuo maatajyrisyttävä, kun valtaa sydämen, ei voi hymyä estää.
Se tunne saa elämän valoisat puolet esiin, valot loistamaan kirkkaammin ja se kestää.
Se ihmisen ajatuksista sydämiä veistää.

Mutta mikä onkaan tuo lääke sairauteen tuohon?
Mikä, mikä?

Vastarakkaus.

Kun rakkautesi sinua rakastaa, avautuu silmiesi edessä jotain suurempaa, mitä osasit kuvitellakaan.
Teidän kahden polku, pitkä rakkauden polku.
Kun te toisianne silmiin katsotte, tiedätte, että toinen rakastaa.
Luotatte.
Vannotte.

Rakastatte.

-Ansku

torstai 13. kesäkuuta 2013

Kaipuu

Miten voin olla itkemättä,
kun puolet sydämestäni on poissa?

Miten voin olla kaipaamatta,
kun ainoa asia, joka pyörii koko ajan alitajunnassani,
olet sinä?

Miten voisin jatkaa eteenpäin,
kun kaikki,
mitä 
kuulen, 
nään
ja teen
muistuttaa sinusta?

Miten voin olla,
kun elämäni olit sinä?

-Ansku-

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Hyvästit

Pidän sinusta kiinni. Tyhjä, pitkä, kylmä tie ympäröi meitä. Suutelemme pelkässä katulamppujen häiveässä valossa. Pidän sinusta kiinni. Kerron sinulle, kuinka tulen ikävöimään. Katsot minuun ja kerrot, että näämme taas pian. Pidän sinusta kiinni. Suutelemme vielä ja tuntuu, kuin olisit kaikki mitä tarvitsen elääkseni. Hellität otettasi, minä pidän sinusta tiukasti kiinni. Kerron vielä, kuinka tulen sinua kaipaamaan. Katsot minua silmiin, suutelet vielä kerran ja hellität otteesi pois ympäriltäni. Katsot vielä minuun, mutta hitain askelin loittonet luotani. Kyyneleet kastelevat silmäni. Lähetän vielä lentosuukon ja käännyn, ettet näkisi minun itkevän. Pidin sinusta vielä hetki sitten kiinni. Kyynelten koski virtaa pitkin poskiani, kunnes kuulen vielä kaukaisen huudon "Osaathan täältä kotiin?". Käännyn ja nyökytän, sillä suru on täyttänyt suuni, enkä pysty tuottamaan sanoja ulos. Lähden kävelemään kolkkoa, ankeaa tietä pitkin, autuaasti itkien. Pidin sinusta vielä hetki sitten kiinni ja tajuan, että kotini on vierelläsi.

-Ansku-