Aina kun avaan silmäni,
toivon näkeväni sinut.
Kun katson lukemattomia tähtiä taivaalla,
mietin katsotko sinäkin niitä.
Ikäväni on tappava,
mutta ajatteletkohan sinä minua.
Voitkohan ikinä ymmärtää,
minkälaisen palon sytytit sisälleni?
Voitko ikinä uskoa,
kuinka paljon minuun nyt sattuu?
Luulin, että elin sinua varten.
Luulin, että sinä elit minua varten.
Luulin, että olemme ikuisia.
Sisimpääni sattuu,
sieluni itkee.
Olit minulle niin paljon.
Nyt yksin nousen uuteen aamuun,
yhä uiden rakkauden tyhjässä meressä etsien sinua.
-Ansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti