Onnenkyyneleet

Kaikki kuin kääntyy.
Kun luulin kaiken olevan surua, kaipuuta ja ikävää.
Juuri kun luulin kyyneleideni muodostavan joen
ja juuri kun sydämeeni sattui.
Silloin aurinko alkoi kääntyä kasvoihini,
Sade väistyä tieltäni
Ja sinun kasvosi olivat taas lähempänä minua.

-Ansku

Kun avaan silmäni

Suljen silmäni.
Kaikki on kaunista,
kaikkialla kukat kukkivat.
Kaikkialla olen onnellinen.

Valot loistavat,
kimmeltää,
huuma on päässäni
ja katson sinua.

Katson kasvojasi,
katson silmiäsi,
katson sinua.

Rakastan, rakastan niin.
Ja silmäni ovat kiinni.

Kun kehoni havahtuu hereille,
kun harmaat pilvet näen,
kun silmäni ovat auki.

Kun huomaan kivun,
kun tunnen kivun,
kunnes taas muistan kivun.

Muistan kivun ja sydämeni jälleen huokaa,
huuleni kääntyvät alas
ja sydän kyyneleeni kohtaa.

-Ansku

Wake me up

Olethan tällä minua varten, kun se on ohi?

Odotathan?

Kun vain odotamme,

kun vain kestämme tovin ja toisen olemme toistemme.

Voi, jaksathan odottaa?

Lupaan sinulle kuun ja tähdet,

lupaan sinulle auringon.

Olethan minun?

-Ansku

Mitäs, jos taas sattuu?

Olet ulkona,

olet sisällä,

olet kaikkialla.

Olet valloittanut pääni ajatuksilla,

mietinnöillä.

Vaikka kuinka yritän, en saa sydämestäni pois tunnetta. Sellaista vahvaa, niin vahvaa, että se vie järjen.

Tuntuu, että sekoaa,

itkee,

nauraa,

ei tiedä.

Mitä, jos sattuu?

Mitä, jos taas sattuu?

-Ansku

Muistatko ne hetket?

Muistatko kun söimme karkkeja rappusilla?

Muistatko kun nauroimme katketaksemme?

Muistatko kun sait haavan ja menimme sisälle?

Olimme kuin pieniä lapsia, jotka pakenivat sadetta.

Katsoimme toisiamme kuin emme ikinä aikoisi päästää irti.

Muistatko kun aurinko paistoi ja ajoimme pyörällä?

Muistatko kun annoit minulle kukan ja laitoin sen korvani taakse?

Ne auringonsäteet lämmittivät,

ja niitä ihania kukkia oli niin paljon!

Muistatko vielä kun ikävöimme toisiamme yön yli?

Muistatko kun sade kasteli meidät, mutta se ei haitannut?

Muistatko mitä sanoimme aina toisillemme?

Oi tanssimme niityllä! Voi, suutelimme auringonlaskussa! Halasimme toisiamme!

Muistatko kun soitit minulle joka ilta?

Muistatko kun lauloit minulle?

Muistathan vielä sen kuinka me rakastimme?

Kaikki hellät hetket olivat taikaa,

nauru kaikui kaikkialla mihin menimme ja sinä sait minut aina nauramaan,

ja ajattelin. Ajattelin, etten ikinä sinusta päästäisi.

-Ansku

Mitä sitten tapahtuu?

Kuinka sitä odotinkaan,

Kuinka siitä haaveilin.

Että joku suutelisi minua otsalle,

pitäisi kädestä kiinni,

lämmittäisi.

Että joku rinnallani olisi,

minua katsoisi,

rakastaisi.

Mitä tapahtuukaan, kun nämä asiat saa?

Mitä tapahtuu, kun satu alkaa

Ja rakastaa?

Kasvaako se vain,

kestääkö se ain,

liekö myytti vain?

Mitä tapahtuu, kun rakkauden löytää?

Mitä tapahtuu, kun kauniiksi muuttuu sää,

Kun seuraava vaihtoehto on ero tai hää?

-Ansku

Me kaksi vain

Kun maailma nukkuu,

me vielä valvomme.

Kun muut heräävät, me vielä uneksimme.

Olemme kahden täällä maailmassa ja

vaikka kuinka kaukana olet, voin tuntea sinut.

Kun muut keskittyvät,

me emme pysty.

Ja kun muut surevat,

me vielä toivomme.

Rakkautemme on loppumaton

ja näkisimme toisemme vaikka miljoonan läpi.

Kuinka me toisemme näemme,

Kuinka me tunnemme,

Kuinka emme voi olla ajattelematta.

Kun tähdet kimaltavat taivaalla,

Kun kyynelet virtaavat poskilla,

Kun sinä olet minun.

-Ansku

Unelmia, Unelmia

Vain taivaan harmaat pilvet rajaavat sen mitä näen.

Vain tähdet tuikkivat edessäni.

Melkein voin koskettaa.

Liike vangitsee sen kaiken mitä olen ikinä halunnut.

Sydän lähes pysähtyy, kaikki pysähtyy.

Avaan silmäni, eikä mikään ole tielläni.

Ei vahvat, ei heikot, ei mikään.

Nyt tiedän sen, mitä olen ikinä halunnut.

Eivät harmaan pilven reunat mitään rajaa, eivät tähdet seiso tielläni.

Kyynel tipahtaa, kun kaiken sen tajuaa.

Kauan sitä etsin ja kaukaa,

sisältä, itsestä sen sittenkin saavuttaa.

-Ansku

Olethan?

Oletko vielä luonani, kun taivas pimenee?

Katsotko vielä kasvojani, kun juhla hälvenee?

Pidätkö kädestäni, kun tulee?

Yhdessä auringossa makaamme,

merta kiiltävää katselemme.

Hymy peittoaa päivämme,

suudelmat huulillamme.

Piteletkö minua silloinkin kun kaikki kaatuu?

Kun puut katkeavat,

Ja katu sammuu?

Näetkö vielä minut kuten silloin,

rakastatko kuten illoin,

olethan minun vielä silloin?

-Ansku

Mitä se on?

Mitä se on, kun tiedetään,
mutta kuitenkin torjutaan?

Mitä se on, kun on sanat,
mutta niitä ei lausuta?

Mitä se on, kun on tunteita,
mutta niistä ei kerrota?

Mitä se on, kun ajattelee joka hetki,
mutta siitä ei saa puhua?

Mitä se on, kun on varma,
mutta kuitenkin aivan hukassa?

Mitä se on?

-Ansku

Oi vaikka tiedän

Oi vaikka tiedän,

että saman taivaan alla hengitämme,

Oi vaikka tiedän,

että saman maan päällä kuljemme,

silti haluan sinun taivaasi alla hengittää,

sinun maasi päällä kulkea.

Oi vaikka kuinka tiedän,

tähdet samoin loistavat kaikkialla,

loistavat ne mielestäni kirkkaimmin sinun luonasi.

Oi vaikka tiedän,

että eri maailmoissa elämme,

toivon vielä maailmojemme yhteen kietoutuvan.

Oi, vaikka niin tiedän,

etteivät tiemme enää kohtaa,

silti sinua odotan.

-Ansku

Rakkaani

Rakkaani, älä itke, kaikki on hyvin.

Rakkaani, pyyhi kyyneleesi, olen tässä.

Rakkaani, avaa silmäsi, maailma on kaunis.

Älä pelkää, olemme ikuisia.

Älä sure, sydämemme lyövät yhtä.

Rakkaani, katso minuun, kaikki on hyvin.

-Ansku

Matka

En tiennyt, että olin hukassa.

Kaikki oli pielessä.

Nyt ymmärrän.

Nyt ymmärrän ja tajuan maailman.

Minulle avautui maailma ja sen kauneus.

Olin niin väärässä

ja helpotun kun voin käsin kosketella tätä äärettömyyttä.

En tiennyt, että olin hukassa.

Tämä on aivan uutta ja ihmeellistä.

Kiitos.

Sait minut huomaamaan tämän kauneuden ympärillämme,

yllämme, allamme, kaikkialla.

Tämä on jotain korvaamattoman suurta, upeaa.

Ja niin kauan olin tästä kaikesta paitsi.

En vain tiennyt, että olin täysin hukassa.

-Ansku

Auta minua

Sydämeni on vangittu,
eikä minulla ole avainta.

Rakkauteni on häkissä,
josta se hätääntyneenä yrittää lentää pois.

Ajatukseni on suljettu vain yhteen lokeroon,
eikä poispääsyä ole.

Voi, auta minua.

Auta minua unohtamaan sinut.

-Ansku

Tappava ikävä

Aina kun avaan silmäni,
toivon näkeväni sinut.

Kun katson lukemattomia tähtiä taivaalla,
mietin katsotko sinäkin niitä.

Ikäväni on tappava,
mutta ajatteletkohan sinä minua.

Voitkohan ikinä ymmärtää,
minkälaisen palon sytytit sisälleni?

Voitko ikinä uskoa,
kuinka paljon minuun nyt sattuu?

Luulin, että elin sinua varten.
Luulin, että sinä elit minua varten.

Luulin, että olemme ikuisia.

Sisimpääni sattuu,
sieluni itkee.

Olit minulle niin paljon.

Nyt yksin nousen uuteen aamuun,
yhä uiden rakkauden tyhjässä meressä etsien sinua.

-Ansku

Uni

Katsoimme toisiamme.

Tunteet kuumenivat,

sydämemme palvoivat.

Suudelma oli niin kiihkeä,

se oli täynnä rakkauden paloa,

se oli täynnä sinua ja minua,

meitä.

Parasta lopettaa.

Parasta hiljentää.

Voi näitä tunteita.

Ne lentelevät, syöksyilevät ympäri huonetta

luoden värejä,

luoden liekkejä,

luoden rakkautta.

Tämä on aitoa,

tämä on totta,

tämä on sitä, mitä koko elämäni olen odottanut.

Sinä olet elämäni rakkaus,

sinä olet elämäni kaikkeus,

olen sinun.

En pysty, en halua hiljentää.

Haluan rakkauteni näyttää,

haluan sydämeni avata,

haluan sinut.

-Ansku

Yksipuolinen rakkaus

Satuin löytämään yhden aika vanhan runon, kun kaivelin papereita, toivottavasti pidätte! :)

Niin palavasti tunnen, olen rakastumassa.

Tiedän, että olen rakastumassa.

Miksi tämä silti on niin vaikeaa?

Voin pysäyttää haaveeni sinusta,

mutta sydäntäni en voi estää.

Yritän vain unohtaa ja hyväksyä.

Tunne sydämessä on turha ja olen toivoton.

Niin paljon kaipaan, niin paljon välitän.

Vaikka sydämeen sattuu, on minun unohdettava.

Sulkea sydän ja niellä kyyneleet.

Vain olla ja unohtaa.

-Ansku

Rakkautta, rakkautta.

Saat hymyn huulilleni.
Sykkeeni kiihtyy vain ajatuksesta sinusta.

Oi komea, niin komea.

En voi tunteitani hallita,
puna kimpoaa poskilleni.

Sinulle joka ilta lentosuukon lähetän,
sydämeeni sinut suljen.

Ajatukseni ovat sinusta veistetyt,
sydämeni tietää vain sinun nimesi.

Rakkaus, rakkaus.

Olet ihanuutta, olet rakkautta, olet kaikkea, olet minun.

-Ansku

Lemmensairaus

Rakkautta, rakkautta, rakkautta.

Jotkut puhuvat rakkaudesta sairautena.

Niin kuin flunssana tai nuhana.

Mahakipuna, syöpänä.

Miksi, oi miksi?

Tunnetila tuo maatajyrisyttävä, kun valtaa sydämen, ei voi hymyä estää.

Se tunne saa elämän valoisat puolet esiin, valot loistamaan kirkkaammin ja se kestää.

Se ihmisen ajatuksista sydämiä veistää.

Mutta mikä onkaan tuo lääke sairauteen tuohon?

Mikä, mikä?

Vastarakkaus.

Kun rakkautesi sinua rakastaa, avautuu silmiesi edessä jotain suurempaa, mitä osasit kuvitellakaan.

Teidän kahden polku, pitkä rakkauden polku.

Kun te toisianne silmiin katsotte, tiedätte, että toinen rakastaa.

Luotatte.

Vannotte.

Rakastatte.

-Ansku

Kaipuu

Miten voin olla itkemättä,

kun puolet sydämestäni on poissa?

Miten voin olla kaipaamatta,

kun ainoa asia, joka pyörii koko ajan alitajunnassani,

olet sinä?

Miten voisin jatkaa eteenpäin,

kun kaikki,

mitä 

kuulen, 

nään

ja teen

muistuttaa sinusta?

Miten voin olla,

kun elämäni olit sinä?

-Ansku-