Tässä olis nyt yks runo. Toivon, että kun luette sen, niin kuuntelette samalla tota kappaletta tossa alapuolella. Se antaa oikeen tunnelman tälle runolle.
He ajattelevat toisiaan. Ikävöivät ja ajattelevat. Muistelevat ihania ja onnellisia yhteisiä hetkiä. Lukevat toisilleen lähettämiään viestejä. He miettivät, vieläkö toinen rakastaa.
He molemmat ovat vaisuja, heidän katseensa on ontto. Toinen heistä itkee, toinen ikäväänsä yrittää juomaan hukuttaa. He molemmat vahtivat puhelimiaan, josko toinen kohta soittaisi. He odottavat, odottavat, odottavat.
He ajattelevat toisiaan, mutta kumpikaan ei tee mitään. Ei heistä kumpikaan. He eivät kykene. He pelkäävät. Pelkäävät torjuntaa, lisää surua, kipua, ikävää.
Ehkä toinen heistä jonain päivänä pystyy vielä suun avaamaan ja oikeat sanat lausumaan. Ennen sitä... he vain surevat, ikävöivät ja hartaasti odottavat.
-Ansku-
Kaunista :D
VastaaPoistaKiitos:)
Poista