Ulos ikkunasta katsoin,
halusin pois tästä kaikesta
ikävyydestä,
ahdistuksesta,
paineesta.
Silmäni suljin
ja
näin kukkia,
perhosia,
kimalletta
Paljon rakkautta,
suudelmia,
lempeyttä
Pehmeyttä,
puhtautta,
kauneutta.
Kaunista laulua,
vaaleaa vettä
ja nuo
rakastavat kirkkaat
silmät.
Tuo komea prinssi
joka minut kotiin,
linnaan
joka ilta
vahvoilla
käsivarsillaan kantaisi.
Komea,
joka minua
juuri näin rakastaisi.
Joka
yö
unipallossa
leijailisin
ja
pehmeydessä
uisin.
Tähtiä taivaalla
katselisin,
prinssini kanssa
taivaisiin pyörisin.
Maailma olisi
vaalean punainen,
rakastava,
hellä.
Ja kun silmäni taas avaan,
näen vain
harmaan
ilman
ja tien,
pitkän tien.
Tietä lähden kulkemaan
ja
unelmaani tuota tavoittelemaan.
<3:llä Ansku
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti