Olit unelmani,
valoni,
olit prinssini.
Olit.
Nyt joudun mä
nousemaan
aamuun uuteen sydän
tyhjillään.
Mulla ei enää sinua
ole,
ja
sydämessäni tuo aukko
valtava ammottaa.
Olit kaikkeni,
pelastajani,
rakkauteni.
Olit.
Tekisin mä mitä vain,
jotta
saisin mä tuon
suudelman niin hellän vielä tuntea,
halauksen niin
lämpimän saada,
syvälle kauniisiin
silmiisi katsoa.
Ei,
kaikki
se on
ohi.
Nyt vain aukko tuo
sydämessäni mollottaa,
ammottaa,
kolottaa
tyhjyyttään.
Susta joudun iäksi
luopumaan,
sun elämästä
katoamaan,
sydämestä tuon kaiken
repimään.
Tuska.
-Ansku-