torstai 11. heinäkuuta 2013

Tappava ikävä

Aina kun avaan silmäni,
toivon näkeväni sinut.

Kun katson lukemattomia tähtiä taivaalla,
mietin katsotko sinäkin niitä.

Ikäväni on tappava,
mutta ajatteletkohan sinä minua.

Voitkohan ikinä ymmärtää,
minkälaisen palon sytytit sisälleni?

Voitko ikinä uskoa,
kuinka paljon minuun nyt sattuu?

Luulin, että elin sinua varten.
Luulin, että sinä elit minua varten.

Luulin, että olemme ikuisia.

Sisimpääni sattuu,
sieluni itkee.

Olit minulle niin paljon.

Nyt yksin nousen uuteen aamuun,
yhä uiden rakkauden tyhjässä meressä etsien sinua.

-Ansku


keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Uni

Katsoimme toisiamme.
Tunteet kuumenivat,
sydämemme palvoivat.

Suudelma oli niin kiihkeä,
se oli täynnä rakkauden paloa,
se oli täynnä sinua ja minua,
meitä.

Parasta lopettaa.
Parasta hiljentää.

Voi näitä tunteita.
Ne lentelevät, syöksyilevät ympäri huonetta
luoden värejä,
luoden liekkejä,
luoden rakkautta.

Tämä on aitoa,
tämä on totta,
tämä on sitä, mitä koko elämäni olen odottanut.

Sinä olet elämäni rakkaus,
sinä olet elämäni kaikkeus,
olen sinun.

En pysty, en halua hiljentää.
Haluan rakkauteni näyttää,
haluan sydämeni avata,
haluan sinut.

-Ansku



maanantai 1. heinäkuuta 2013

Yksipuolinen rakkaus

Satuin löytämään yhden aika vanhan runon, kun kaivelin papereita, toivottavasti pidätte! :)

Niin palavasti tunnen, olen rakastumassa.
Tiedän, että olen rakastumassa.
Miksi tämä silti on niin vaikeaa?
Voin pysäyttää haaveeni sinusta,
mutta sydäntäni en voi estää.
Yritän vain unohtaa ja hyväksyä.
Tunne sydämessä on turha ja olen toivoton.
Niin paljon kaipaan, niin paljon välitän.
Vaikka sydämeen sattuu, on minun unohdettava.
Sulkea sydän ja niellä kyyneleet.
Vain olla ja unohtaa.

-Ansku