Nyt tulee taas täst samast aiheesta runo. Sori, en voi vaa mitää sille, et tulee vaa runoi rakkaudesta nii paljon... Ehk katon liikaa romanttisii leffoi ;D Jotenki, vaik ei viel sillee rakkauden kaikkii tunteit tiedäkkää, niin jotenkin vaa samaistun nii paljon esim. just leffa hahmoihin, kun niille tapahtuu rakkaudessa jotain. Toi selitys kuulosti kyllä aika kömpelöltä... Yritin kyllä tehä tällä kertaa vähän eri tyylisen runon, mutta jotenki toi mun oma kirjotustyyli tulee jokaiseen runoon...-.- No, koittakaa kestää.
Löysin muuten Sellasen runokansion, minkä tein joskus ysin alussa äikän valinnaisella kurssilla. Voisin kirjottaa sieltä tänne ainaki yhen aika hauskan runon. Se kertoo siitä, ku oltiin kavereiden kanssa vähän riehuttu tunnilla ja heitettiin ulos luokasta... :D No, saatte sen sitte tässä lähiaikoina. Mutta... tässä nyt vihdoin se runo! :D
Kauan sinua odotin…
et tullut.
Paljon sinusta unelmoin…
sinä minua tuskin muistat.
Sinua minä moikkasin…
sinä ohitseni vain kävelit.
Sinulle yritin puhua…
olit kuin en olisikaan siinä.
Miksi silti vuodatan vuoksesi kyyneleitä?
Miksi sinusta silti vielä unelmoin?
Miksi perääsi yhä vilkuilen?
Sinusta ehkä pääsen yli.
Sinun ihanasta hymystäsi,
Sinun niin hyvästä tuoksustasi.
Mutta…
Rakkaudesta sinuun…
korjaan yksipuolisesta rakkaudesta sinuun…
en vain ikinä pääse yli.
-Ansku-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti