Why every moment have to be so hard?

Mooi...

Tänään tulee sitten surullista tekstiä, että jos ei kiinnosta, niin voi lopettaa tähän...

En päässyt Olariin, enkä Tapiolaan, vaan jouduin Espoonlahden lukioon. Sain josksus kaheksan aikoihin aamulla siitä viestin, siis eilen(torstaina). Siitä lähtien oon ollu ihan älyttömän masentunut ja voimaton jne. Oon itkeny melkee kokoajan. En muista millo viimeks itkin näin paljon. Sitten, kun mun kaikki kaverit pääsi Olariin ja joudun melkeen yksin sinne Espoonlahteen. En vaa vieläkää usko, että mulle kävi niin. En pysty ajattelemaan mitään muuta. Oon oikeesti ihan murtunut sisältä. Must tuntu, että yhdessä pienessä hetkessä kaikki ilo lens pois mun sisältä. Tiesin kyllä jo etukäteen, että mun keskiarvo ei ihan riitä Olariin, mutta olin tsempannut niin paljon ysillä, ja ajattelin, että se palkittais jotenkin, mutta ei... Tuntuu, että mun unelmat on murskattu. Oon vaan niin surullinen kokoajan. Aaamullakin kävin viemässä mun todistuksen Espoonlahden koululle, varmistaakseni opiskelupaikan siellä, niin melkeen aloin itkemään. Siks toi otsikkokin. Why every moment have to be so hard? Se on Maroon 5 - Won't go home without you kappaleesta. Jotenki vaa tuntuu, ettei oo enää mitään syytä olla ilonen, onnellinen. Mitään syytä nauraa. Tää on oikeesti varmaan pahinta, mitä mulle on elämässä käyny.
                       
                                             
                                
                        
                        

Meen tänää Saralle yöks ja yritän unohtaa tän kaiken hetkeks, mut empä usko, että se onnistuu...

-Ansku-