Runo :)

Jooo, eli täs on yks runo, minkä väänsin tos yks ilta...:))

Poika katsoi minuun,

minä katoin häneen.

Poika sanoi: ” Rakastan sinua.”

Minä vastasin: ” Tiedätkö kuinka monesti

ja kauan olen halunnut

kuulla tuon?”

Poika vastasi: ” Ei, en ole, mutta

sen minä tiedän,

että sinä ansaitset sen

enemmän, kuin

kukaan muu,

kuin ykiskään tähti taivaalla,

kuin yksikään lehti maassa.”

Minulta vierähti kyynel.

Pitkin poskea,

pitkin sieluani.

” Ei se ole väliä olenko sen

ansainnut vai en,

mutta ainoa

ihminen,

jonka maan päällä

tiedän,

juuri sinulta

minä halusin sen kuulla.”

Poika pyyhkäisi kyyneleen

poskeltani,

sielultani

ja sanoi:

”Kuitenkin en voi jäädä luoksesi.”

”Mutta miksi??”

vastasin silmät

kyynelissä,

kimaltaen

kyyneleistä.

”On joku muu,

joka on sydämeni

vienyt” sanoi poika

murtaen sydämeni.

”On joku muu joka

kuitenkin ansaitsee

minut,

minun rakkauteni,

minun suudelmani.”

Poika suuteli minua poskelle,

kääntyi

ja

lähti kävelemään

poispäin.

Murruin,

murruin,

menin rikki,

kaaduin,

kuolin.

Ei tätä tuskaa,

tätä tunnetta,

tätä ei

saa

tuntea kukaan

maailmassa.

Ei yksikään

paita kaapissa,

ei yksikään paperi kansiossa

ei yksikään ihminen maailmassa.

Siihen  jäin,

itkien,

surren,

epätoivoisena.

Rakkaus.