Wake me up

Olethan tällä minua varten, kun se on ohi?

Odotathan?

Kun vain odotamme,

kun vain kestämme tovin ja toisen olemme toistemme.

Voi, jaksathan odottaa?

Lupaan sinulle kuun ja tähdet,

lupaan sinulle auringon.

Olethan minun?

-Ansku

Mitäs, jos taas sattuu?

Olet ulkona,

olet sisällä,

olet kaikkialla.

Olet valloittanut pääni ajatuksilla,

mietinnöillä.

Vaikka kuinka yritän, en saa sydämestäni pois tunnetta. Sellaista vahvaa, niin vahvaa, että se vie järjen.

Tuntuu, että sekoaa,

itkee,

nauraa,

ei tiedä.

Mitä, jos sattuu?

Mitä, jos taas sattuu?

-Ansku

Muistatko ne hetket?

Muistatko kun söimme karkkeja rappusilla?

Muistatko kun nauroimme katketaksemme?

Muistatko kun sait haavan ja menimme sisälle?

Olimme kuin pieniä lapsia, jotka pakenivat sadetta.

Katsoimme toisiamme kuin emme ikinä aikoisi päästää irti.

Muistatko kun aurinko paistoi ja ajoimme pyörällä?

Muistatko kun annoit minulle kukan ja laitoin sen korvani taakse?

Ne auringonsäteet lämmittivät,

ja niitä ihania kukkia oli niin paljon!

Muistatko vielä kun ikävöimme toisiamme yön yli?

Muistatko kun sade kasteli meidät, mutta se ei haitannut?

Muistatko mitä sanoimme aina toisillemme?

Oi tanssimme niityllä! Voi, suutelimme auringonlaskussa! Halasimme toisiamme!

Muistatko kun soitit minulle joka ilta?

Muistatko kun lauloit minulle?

Muistathan vielä sen kuinka me rakastimme?

Kaikki hellät hetket olivat taikaa,

nauru kaikui kaikkialla mihin menimme ja sinä sait minut aina nauramaan,

ja ajattelin. Ajattelin, etten ikinä sinusta päästäisi.

-Ansku

Mitä sitten tapahtuu?

Kuinka sitä odotinkaan,

Kuinka siitä haaveilin.

Että joku suutelisi minua otsalle,

pitäisi kädestä kiinni,

lämmittäisi.

Että joku rinnallani olisi,

minua katsoisi,

rakastaisi.

Mitä tapahtuukaan, kun nämä asiat saa?

Mitä tapahtuu, kun satu alkaa

Ja rakastaa?

Kasvaako se vain,

kestääkö se ain,

liekö myytti vain?

Mitä tapahtuu, kun rakkauden löytää?

Mitä tapahtuu, kun kauniiksi muuttuu sää,

Kun seuraava vaihtoehto on ero tai hää?

-Ansku

Me kaksi vain

Kun maailma nukkuu,

me vielä valvomme.

Kun muut heräävät, me vielä uneksimme.

Olemme kahden täällä maailmassa ja

vaikka kuinka kaukana olet, voin tuntea sinut.

Kun muut keskittyvät,

me emme pysty.

Ja kun muut surevat,

me vielä toivomme.

Rakkautemme on loppumaton

ja näkisimme toisemme vaikka miljoonan läpi.

Kuinka me toisemme näemme,

Kuinka me tunnemme,

Kuinka emme voi olla ajattelematta.

Kun tähdet kimaltavat taivaalla,

Kun kyynelet virtaavat poskilla,

Kun sinä olet minun.

-Ansku

Unelmia, Unelmia

Vain taivaan harmaat pilvet rajaavat sen mitä näen.

Vain tähdet tuikkivat edessäni.

Melkein voin koskettaa.

Liike vangitsee sen kaiken mitä olen ikinä halunnut.

Sydän lähes pysähtyy, kaikki pysähtyy.

Avaan silmäni, eikä mikään ole tielläni.

Ei vahvat, ei heikot, ei mikään.

Nyt tiedän sen, mitä olen ikinä halunnut.

Eivät harmaan pilven reunat mitään rajaa, eivät tähdet seiso tielläni.

Kyynel tipahtaa, kun kaiken sen tajuaa.

Kauan sitä etsin ja kaukaa,

sisältä, itsestä sen sittenkin saavuttaa.

-Ansku

Olethan?

Oletko vielä luonani, kun taivas pimenee?

Katsotko vielä kasvojani, kun juhla hälvenee?

Pidätkö kädestäni, kun tulee?

Yhdessä auringossa makaamme,

merta kiiltävää katselemme.

Hymy peittoaa päivämme,

suudelmat huulillamme.

Piteletkö minua silloinkin kun kaikki kaatuu?

Kun puut katkeavat,

Ja katu sammuu?

Näetkö vielä minut kuten silloin,

rakastatko kuten illoin,

olethan minun vielä silloin?

-Ansku